Tokokoe, josta ei koskaan puhuttu

Vuosi sitten, 15. heinäkuuta, järjestettiin Taipalsaaressa tokokoe, jossa ratkottiin samalla Lappeenrannan Palveluskoirayhdistyksen seuramestaruudet. Kirjoitin kokeesta jo tuolloin lyhyesti blogiin, sillä saatiinhan myö Kustin kanssa sentään koko kokeen komeimmat pisteet (306p.), voitettiin AVO:n seuranmestaruus ja saatiin koulari TK2.

Jätin tuolloin paljastamatta kisanneeni toisellakin koiralla...
Nimittäin pappa-russeli vietti tuolloin kesälomaansa Lappeenrannassa, eikä tarvittu meikäläiselle kuin pieni aivopieru ja jo oli Oxu ilmoitettu elämänsä ensimmäiseen (ja viimeiseen..) viralliseen tokokokeeseen! 😅 Ikää 11 vuotta ja rapiat, tekemisen meininki kehässä kuin nuorella pojalla. Hauskaa oli ennen kaikkea koiralla, yleisöllä ja taisi itteänikin naurattaa kerran jos toisenkin. Hommasta oli totisuus kaukana (niinkuin pitäisi aina olla!), eikä suorituspaineita tai tulostavoitteita ollut. Eihän me oltu treenattu herraties moneenko vuoteen ja asutaankin eri osoitteissa. Täydelliset edellytykset kisaamiseen, vai mitä? 🙈

kesä 2012

Noh... kaikki selvisivät hengissä ja pistesaldo peräti 158.50, ei jäänyt paljosta vaille ykköstuloksen!
Kaltaiselleni jännittäjälle ja epäonnistumisia pelkäävällä immeiselle tällainen "repäisy" teki ihan hyvää. Jatkossa tuskin teen ihan yhtä heppoisasti kisailmottautumisia, mutta ehkä voisin vähän hellittää täydellisyyden tavoittelussa ja pyrkiä tuohon heinäkuiseen "hälläväliä"-asenteeseen.