tiistai 27. joulukuuta 2016

Mäet kehittää tasamaata tehokkaammin

Viime viikkoina on mennyt tosi kivasti. Pitkän alamäki- ja jumitusvaiheen jälkeen alkoi huomaamaan merkkejä siitä, että homma eteneekin ehkä vihdoin parempaan suuntaan. Heti kun lakkasin stressaamasta ja ruoskimasta itseäni epäonnistumisista. Tyypillistä.
Kuitenkin tällainen joulun kaltainen (voiko tälleen ees sanoa??) aika oli ihan odotettavastikkin vaikeampi. Vähän on joutunut itselleen hokemaan, että nää nyt on näitä takapakkeja mitkä kuuluu asiaan. On niin vaikea hyväksyä, ettei tällaiset asiat korjaannu yössä tai kahdessa. Sitä haluaisi vaan olla niin vahva ja päättäväinen, porskuttaa hurjalla itsekurilla menemään ja olla tätä omaa tyhmää mieltään vahvempi. Muttakun ei se hittovie mee niin vaikka kuinka rukoilis tai toivois sitä pukilta ainoaksi joululahjaksi. Näillä mennään ja yritetään saaha joulua ennen ollut rento moodi päälle.

Syksyn ja talven mittaan miusta on tullut taas huomattavasti aamuvirkumpi ja pitkät lenkitkin on maistuneet paremmin, selkeä merkki normaalimmasta miusta :D Kärpälle hommasin voittaja-näyttelystä sopivan kokoiset ja hirmu hyvän oloiset valjaat vetämiseen, sekä samalta valmistajalta itselleni vyön. Kylä nyt kulkee! Paljoa ei tosin oo juostu ja vedätelty, sen verran pelottavaa infoa tuli ravitsemusterapeutilta kun juteltiin raskaamman liikunnan ja tän syömisen tai tarkemmin oksentamisen yhdistämisestä. Mut siinäpä tavoitetta ja motivaatiota tulevaisuuteen! Maratonit, polkujuoksut, ultrajuoksut, thriathlonit, crossfitit, kuntosalit jne, täältä tullaan :'D󠁈 Samaan listaan voisin luetella litanian koiraharrastuksista ja kisoista ja vaikka mistä, mut ehkä nyt asia kerrallaan t. kaikki mulle nyt ja heti.

Bulimiaan liittyen multa puuttuu joku suodatin tästä turinoinnista. Viimeksi "säikäytin" läheistä ehkä vähän turhan dramaattisella kirjoituksella. Kuten sanottu, miulle ei oo ongelma keskustella asiasta ja varsinkin näin kirjoittaessa julkisesti yritän nyt vähän suodattaa ja miettiä kahteen kertaan mitä kerron ja miten. Toisekseen pelkään sitä, että joku samojen ongelmien kanssa kamppaileva jotenkin eksyy tänne ja pahimmassa tapauksessa saa vinkkejä bulimiaansa. Tai miten sen sanois... sen toteuttamiseen? Miulle itelleni kävi silleen. Aika alussa ja oikeastaan jo ennen oksenteluoireita luin netistä paljon asiasivustoja sekä anonyymien blogeja siinä toivossa, että saisin niistä jotakin apua ongelmaani sekä mahdollisesti potkun perseelle tervehtymisen suhteen. Jotenkin huomaamattaan sitä keräsi vinkkejä kaikenlaiseen p*skaan, kuten siihen, miten oksentaminen on helpompaa jne.

Mut ei kait tässä nyt muuta. Karvaperseet on elossa, olohuone on vihdoin saanut verhot ja koti on muutenkin asettunut johonkin järjestykseen. Jonkinsortin perheenlisäys on ollut jo vähän haaveissa (ihan tässä tutussa ja turvallisessa linjassa pysytään, ei tarvii sen kummemin asiaa spekuloida :'D), mut haaveitahan on aina hyvä olla. Niiden maratoonienkin lisäksi ;)