Asiat järjestyy

Maa on pysynyt kuuran peitossa jo useamman päivän ja ensilumikin satoi vihdoin myös tänne Lappeenrantaan. Marraskuiset pikkupakkaset tuntuvat puskevan voimalla luihin ja ytimiin.

Tämä on nyt kolmas talvi täällä Etelä-Karjalassa. Paikka on tuntunut kodilta jo pitkään, mutta vasta tämän syksyn aikana on elämä alkanut oikeasti muodostua "kokonaiseksi". Näin aikuisiällä ystävyyssuhteiden luominen on tuntunut yhdeltä ikuisuusprojektilta, harrastukset on olleet "vähän" tuuliajolla ja meikäläinen on vaan odottanut asioiden jonain päivänä muuttuvan. 

Kuitenkin viime kuukaudet on tuoneet mukanaan arkeen sitä kaivattua sisältöä, enkä ole kesän jälkeen parkunut kertaakaan yksinäisyyttäni.

Kuten edellisen postauksen lopussa mainitsin, me aloitettiin Kustin kanssa agility. Ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen tuntui turvalliselta ja aidosti kivalta sitoutua säännölliseen harrastukseen. Paluu vanhan harrastuksen pariin on tuntunut ihan mahtavalta! Meillä on nyt kolmet treenit ja yhdet epikset takana, ja oon jälleen kerran yllättynyt siitä, miten tuon koiran kanssa voi aina vaan jatkaa siitä mihin on viimeksi jääty. Oli laji mikä tahansa ja taukoa kuukauden tai vuoden verran. Nopeasti on itsellekkin muistunut systeemit mieleen, eikä se radalla juokseminen tunnun niin kovin kömpelöltä. Ei varmaan tarvitse erikseen edes mainita, että pyrri on ollut melko pähkinöinä 😁💛 

Marttakin läpäisi soveltuvuustestin ja näinollen aloittaa tammikuussa agilityn alkeisryhmässä. Kovin on varmaan outoa taas aksailla pitkästä aikaa mini-koiran kanssa, mutta kivaa siitäkin varmasti tulee! 

Meillä on kuukauden verran ollut kylässä russeli-kakara Simon. Huomenna on aika palauttaa pentu kotiinsa ja samalla reissulla otan Taavin mukaan. Seisojalla on näytönpaikka Messarissa ja sitä varten tarvinnee vähän reenailla 🙈

Syksyn kuulumisia

Täytyy oikein kalenteria kaivella ja muistella mitä kaikkea tässä onkaan tapahtunut sitten edellisen postauksen.

Siispä... 

21.-23.9. Oli Junkkari-viikonloppu. Iskä ja Taavi matkasivat Lapualle jo perjantaina ja viettivät lauantaipäivän linnuilla. Mun ei ollut tarkoitus osallistua viikonloppuun ollenkaan, mutta sainkin perjantai-iltana järjestettyä asiat niin, että lauantaina matkasin noin 8 tuntia kohti pohjanmaata. Yhden yön takia...  Ei aina tarvii toimia järkevästi, eihän? 😅

Sunnuntaina oli ulkomuotokatselmukset. Päivä oli pitkä ja Taavin kehä oli lopulta pari tuntia myöhässä. Muutamaan otteeseen ehdin hermoilla venyvää aikataulua, koska Jyväskylän tienoilta piti hypätä kaverin kyytiin. Itse arvostelu-osuuteen kului aikaa 10-15min. Tuomarit kävivät kattavasti koko koiran läpi kirsusta hännänpäähän. Taavi sai erinomaisen arvostelun ja olisi ollut oikeutettu osallistumaan vielä ulkomuotofinaaliin. Aikataulullisista syistä jouduttiin jättämään se kuitenkin väliin. 

25.9.  Taavi täytti vuoden

(c)Jenni Hyytiäinen

(c)Jenni Hyytiäinen

6.-7.10. Hämeenlinnan ryhmänäyttelyt. Itse näyttelyistä ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa, mutta seura oli sitäkin parempaa ja viikonloppu sen puolesta onnistunut! 😊

Martalle siis lauantaina Palosaaren Juhalta ERI NUK1 PN4 ja sunnuntaina Matejcic Jasnalta ensimmäinen EH evö. 

22.10.  Martta täytti 2-vuotta

(c)kennel Billardi Bond

Eilen 4.11. käytiin Kustin ja Martan voimin Imatralla mätsärissä tukemassa Suomen koiravaljakkoharrastajien matkaa MM-kisoihin. Palkinnot oli ehdottomasti parhaat mitä ollaan ikinä täällä Etelä-Karjalassa mätsäreistä saatu (oli mm. lahjakorttia koirahierontaan, ravintolaan, keilaukseen sekä koiranruokaa, pantoja, Iittalan astiaa jne.) ja niitähän kannettiinkin kotiin muutama nyssäkkä, sillä Kusti oli isojen PUN2 ja Martta pienten PUN1 sekä BIS4!

Vielä on koiramaista ohjelmaa tälle viikolle. Viikonlopun Jyväskylän näyttelyiden lisäksi myö päästään keskiviikkona aloittamaan Kustin kanssa ohjatut agilitytreenit uudessa seurassa! Jännittävää, mutta niiiiin siistiä! 😍

Tokokoe, josta ei koskaan puhuttu

Vuosi sitten, 15. heinäkuuta, järjestettiin Taipalsaaressa tokokoe, jossa ratkottiin samalla Lappeenrannan Palveluskoirayhdistyksen seuramestaruudet. Kirjoitin kokeesta jo tuolloin lyhyesti blogiin, sillä saatiinhan myö Kustin kanssa sentään koko kokeen komeimmat pisteet (306p.), voitettiin AVO:n seuranmestaruus ja saatiin koulari TK2.

Jätin tuolloin paljastamatta kisanneeni toisellakin koiralla...
Nimittäin pappa-russeli vietti tuolloin kesälomaansa Lappeenrannassa, eikä tarvittu meikäläiselle kuin pieni aivopieru ja jo oli Oxu ilmoitettu elämänsä ensimmäiseen (ja viimeiseen..) viralliseen tokokokeeseen! 😅 Ikää 11 vuotta ja rapiat, tekemisen meininki kehässä kuin nuorella pojalla. Hauskaa oli ennen kaikkea koiralla, yleisöllä ja taisi itteänikin naurattaa kerran jos toisenkin. Hommasta oli totisuus kaukana (niinkuin pitäisi aina olla!), eikä suorituspaineita tai tulostavoitteita ollut. Eihän me oltu treenattu herraties moneenko vuoteen ja asutaankin eri osoitteissa. Täydelliset edellytykset kisaamiseen, vai mitä? 🙈

kesä 2012

Noh... kaikki selvisivät hengissä ja pistesaldo peräti 158.50, ei jäänyt paljosta vaille ykköstuloksen!
Kaltaiselleni jännittäjälle ja epäonnistumisia pelkäävällä immeiselle tällainen "repäisy" teki ihan hyvää. Jatkossa tuskin teen ihan yhtä heppoisasti kisailmottautumisia, mutta ehkä voisin vähän hellittää täydellisyyden tavoittelussa ja pyrkiä tuohon heinäkuiseen "hälläväliä"-asenteeseen. 

Porvoo Kr ja vähän muita kuulumisia

Samaisena elokuun viikonloppuna kun myö paimennettiin Kuopiossa, Taavi ja iskä kävivät Kotkassa suorittamassa hyväksytysti vesityökokeen. Viikon päästä kaksikko suuntaa Lapualla järjestettävään  Junkkariin (katselmus, jossa selvitetään nuorten koirien luontaisia metsästystaipumuksia sekä ulkomuoto-ominaisuuksia), jännää! 😁

Lauantaina 8.9. ajeltiin Martan kanssa näyttelyyn Porvooseen. Päivä oli helteinen ja mustat farkut sekä paksuhko neule vaatetuksena ei olleet ihan nappi valinta 😅 Nuortenluokan narttuja oli paikalla 6 ja Martta voitti luokkansa saaden myöskin ainoana SA:n, tässä kohtaa oltiin jo ylitetty päivän odotukset. Paras narttu-kehässä 1.sija vaikutti olleen tuomarille hyvinkin selkeä valinta. 

2. ja 3. sijoja mietti pidempään ja Smarde päätyi lopulta kolmanneksi. Varsin kiva päivä hyvässä seurassa! 

Correct size & type. Pretty face, nice expression. Correct front, correct shape. Excellent topline and tail-set. Correct neck. More rear angulation. Coat texture could be harder. Moves very well.

Sylvie Desserne, Ranska

ERI NUK1 SA PN3

Martta on menossa tänä vuonna vielä ainakin pariin näyttelyyn ja Taavikin olisi tarkoitus ilmoittaa MESSARIIN 🙈. Täytynee ryövätä saksalainen juniori tänne Joutsenoon joksikin aikaa kunhan metsästyskausi on ohi. Saattaa meinaan olla tarpeen vähän treenata nuita näyttelyjuttuja...

Tokoa on tehty jonkin verran. Ainahan voisi treenata enemmän ja paremmin, mutta viime aikoina energiat on pitänyt kohdistaa muihin juttuihin. Talvelle meillä ei oo mitään treenipaikkaa, mikä tuo omat haasteensa. Voittaja-luokka kutkuttelee kuitenkin mielessä ja sitä varten ollaan liikkeitä Kustin kanssa hiottu. Martalla herneet on kolahdelleet paikoilleen jo yllättävän monella treenillä, joten ehkäpä joskus 😁

Ei enää paimennusta, mutta leirejä lisää kiitos!

Vietettiin viime viikonloppu koiramaisissa merkeissä Kuopiossa. Oon aina ottanut hirmu huonosti osaa mihinkään koulutusviikonloppuihin ja -leireihin, jostain syystä oon jännittänyt sellaisia. Hiltulanlahden Koiranotkossa järjestettiin Suomen pyreneläisten paimennusviikonloppu ja kun peruutuspaikka vapautui niin päätimpä kerrankii repästä ja hypätä messiin. Eikä kaduta pätkääkään, vaikka meidän osalta itse paimennus oli vähän mitä oli 😁

Syksy 2011

Kustihan on käynyt lampailla ensimmäisen kerran ihan pikku pentuna syksyllä 2011 ja 2012 vietettiin iso osa kesästä eräällä lammastilalla päästen samalla tutustumaan vähän enemmin paimennuksen saloihin (tilalla järjestettiin jonkin verran paimennuskoulutuksia). Itse olin nuori ja kokematon, paimennuksesta juuri mitään tietämätön. Monta asiaa meni tuolloin pieleen ja oikeastaan vasta nyt Kuopiossa ymmärsin, miten väärin sitä on silloin vuosia sitten toimittu.
Vuonna 2012 Kustin paimennuksesta saatiin kehuja ja yllytettiin meitä treenaamaan peräti ihan kisoihin kunhan kiihko ja turha innostus vähän tasaantuisi. Tässä vuosien aikana ei sitten kuitenkaan käyty lampailla, mutta kuvittelin lampsivani tällä kertaa lampaille vähän vähemmän kiihkeän koiran kanssa. Yllätyksekseni mulla olikin liinassa erittäin epävarma paimenkoira, joka ei pyöröaitauksessa uskaltautunut liikkumaan miun ja aidan välistä pois ja joka räksyttää paukutti taukoamatta koko lampailla olo ajan. Koira ei juurikaan rentoutunut lauantaina kahden rundin aikana ja sunnuntaina aamun ensimmäisellä kierroksella heitin hanskat tiskiin heti alussa. En nähnyt mitään järkeä jatkaa. Kovalla työllä Kustin voisi kuulemma saada oikeanlaiseen mielentilaan lampailla, mutta ei mulla ole siihen tarvetta. Meidän paimennukset on siis paimennettu tämän koiran kanssa.

Seurattiin kuitekin muiden paimennuksia loppuun saakka. Porukka oli todella mukavaa tilanomistajat mukaanlukien ja saatiin viikonlopusta paljon irti niin paimennuksen osalta kuin koiratouhusta ylipäänsä. Pohdintaa ja keskustelua viikonlopun anneista riittää edelleen 😅 Ehdottomasti pitäisi rohkeammin ottaa osaa kaikenlaisiin koulutusleirehin!

Kesä 2012

Kesä 2012

Kesä 2012

Lomalla osa3 - Sallan Karhutunturi ja Kanjonin Kurkkaus Oulangalla

Keskiviikkona istuskeltiin aika paljon autossa, sillä päätettiin lähteä Sallaan, tarkemmin Naruskan kylällä sijaitsevalle Karhutunturille (käytiin siis Lapissa!!). Auto jätettiin epämääräiselle parkkipaikalle, muita autoja ei ollut ja tunturille kävellessä nähtiin ainoastaan yksi marjastaja. Rauhassa saatiin siis olla.
Reitti kulki edestakaisin samaa huoltotietä pitkin. Tietä kulkiessa maisemat oli kyllä ihan hienot, mutta kyllä se ehdoton kohokohta oli siellä huipulla! Matkaa kertyi yhteensä noin 6km.

Paluumatkalla täytettiin energiavarastot pizzeriassa ja käytiin vielä katsastamassa kanjoni Oulangalla. Kävelyä kertyi vähän enemmän kuin kuviteltiin ja loppujen lopuksi tuli kierrettyä koko Kanjonin kurkkaus -reitti. Kilometrejä tuli jaloille lissää toiset 6.
Vaikka kilometrejä ei kokonaisuudessaan kertynyt tälle päivälle tusinaa enempää, oli päivä ainakin meikäläiselle viikon rankin. Helle "helli" meitä tälläkin reissulla.

 

Lomalla osa2 - Riisitunturin kansallispuisto

Hossasta me jatkettiin matkaa Rukalle ja sen "ytimestä" vielä vajaa 20 kilometriä vuokramökille. Oli oma ranta, rannassa kota, eikä itse mökissäkään ollut valittamista. "Heti valmis"-sauna tosin oli pienoinen pettymys, mutta niillä helteillä pärjättiin kyllä sen tarjoamilla laimeammillakin löylyillä.

Tiistaina suuntasimme Riisitunturin kansallispuistoon vailla sen kummempaa suunnitelmaa käveltävästä reitistä. Polku parkkipaikalta aina tunturin huipulle saakka oli tehty erittäin hyväkulkuiseksi, eikä oltu ainoita paikalle eksyneitä. Veikkaisin, että valtaosa väestä kävi kiipeämässä huipulle ja palasi sieltä sitten takaisin parkkipaikalle.
Myö päätettiin kiertää reipas 10km rengasreitti, Riisin rietas. Muista kulkijoista ei tarvinnut tällä reitillä juuri välittää ja ainoisiin kanssamatkaajiin törmättiin lähinnä soiden luota hilloja keräämästä. Omatkin vitamiinivarastot saatiin täytettyä hilloilla sekä makoisilla mustikoilla.

Keli jatkui edelleen helteisenä ja naaman kastelu viileällä purovedellä piristi kummasti. Matkalle osui onneksi paljon ojia ym rapakoita, joten koirien viilennykset ja juotot sujuivat oikeen näppärästi, eikä vesien ja kuppien kanssa tarvinnut lutrata muualla kuin autolla.

Riisitunturi oli huikea paikka! Itseä henkilökohtaisesti miellytti karumpi tunturimaisema puroineen jopa enemmän kuin edellisen päivän jylhä kanjoni, vaikka näkemisen arvoinen oli ehdottomasti sekin!
Kuviin on ainakin meikäläisen taidoilla mahdoton taltioida maisemaa yhtä upeana mitä se todellisuudessa on. Lisäksi ne poukkoilee julkaisun jälkeen miten sattuvat, vaikka luonnosvaiheessa ovat symmetrisesti aseteltuna, yritetään kestää.

Ps. kuvien laatu paranee vähän kun ne avaa suuremmiksi