Ei enää paimennusta, mutta leirejä lisää kiitos!

Vietettiin viime viikonloppu koiramaisissa merkeissä Kuopiossa. Oon aina ottanut hirmu huonosti osaa mihinkään koulutusviikonloppuihin ja -leireihin, jostain syystä oon jännittänyt sellaisia. Hiltulanlahden Koiranotkossa järjestettiin Suomen pyreneläisten paimennusviikonloppu ja kun peruutuspaikka vapautui niin päätimpä kerrankii repästä ja hypätä messiin. Eikä kaduta pätkääkään, vaikka meidän osalta itse paimennus oli vähän mitä oli 😁

Syksy 2011

Kustihan on käynyt lampailla ensimmäisen kerran ihan pikku pentuna syksyllä 2011 ja 2012 vietettiin iso osa kesästä eräällä lammastilalla päästen samalla tutustumaan vähän enemmin paimennuksen saloihin (tilalla järjestettiin jonkin verran paimennuskoulutuksia). Itse olin nuori ja kokematon, paimennuksesta juuri mitään tietämätön. Monta asiaa meni tuolloin pieleen ja oikeastaan vasta nyt Kuopiossa ymmärsin, miten väärin sitä on silloin vuosia sitten toimittu.
Vuonna 2012 Kustin paimennuksesta saatiin kehuja ja yllytettiin meitä treenaamaan peräti ihan kisoihin kunhan kiihko ja turha innostus vähän tasaantuisi. Tässä vuosien aikana ei sitten kuitenkaan käyty lampailla, mutta kuvittelin lampsivani tällä kertaa lampaille vähän vähemmän kiihkeän koiran kanssa. Yllätyksekseni mulla olikin liinassa erittäin epävarma paimenkoira, joka ei pyöröaitauksessa uskaltautunut liikkumaan miun ja aidan välistä pois ja joka räksyttää paukutti taukoamatta koko lampailla olo ajan. Koira ei juurikaan rentoutunut lauantaina kahden rundin aikana ja sunnuntaina aamun ensimmäisellä kierroksella heitin hanskat tiskiin heti alussa. En nähnyt mitään järkeä jatkaa. Kovalla työllä Kustin voisi kuulemma saada oikeanlaiseen mielentilaan lampailla, mutta ei mulla ole siihen tarvetta. Meidän paimennukset on siis paimennettu tämän koiran kanssa.

Seurattiin kuitekin muiden paimennuksia loppuun saakka. Porukka oli todella mukavaa tilanomistajat mukaanlukien ja saatiin viikonlopusta paljon irti niin paimennuksen osalta kuin koiratouhusta ylipäänsä. Pohdintaa ja keskustelua viikonlopun anneista riittää edelleen 😅 Ehdottomasti pitäisi rohkeammin ottaa osaa kaikenlaisiin koulutusleirehin!

Kesä 2012

Kesä 2012

Kesä 2012

Lomalla osa3 - Sallan Karhutunturi ja Kanjonin Kurkkaus Oulangalla

Keskiviikkona istuskeltiin aika paljon autossa, sillä päätettiin lähteä Sallaan, tarkemmin Naruskan kylällä sijaitsevalle Karhutunturille (käytiin siis Lapissa!!). Auto jätettiin epämääräiselle parkkipaikalle, muita autoja ei ollut ja tunturille kävellessä nähtiin ainoastaan yksi marjastaja. Rauhassa saatiin siis olla.
Reitti kulki edestakaisin samaa huoltotietä pitkin. Tietä kulkiessa maisemat oli kyllä ihan hienot, mutta kyllä se ehdoton kohokohta oli siellä huipulla! Matkaa kertyi yhteensä noin 6km.

Paluumatkalla täytettiin energiavarastot pizzeriassa ja käytiin vielä katsastamassa kanjoni Oulangalla. Kävelyä kertyi vähän enemmän kuin kuviteltiin ja loppujen lopuksi tuli kierrettyä koko Kanjonin kurkkaus -reitti. Kilometrejä tuli jaloille lissää toiset 6.
Vaikka kilometrejä ei kokonaisuudessaan kertynyt tälle päivälle tusinaa enempää, oli päivä ainakin meikäläiselle viikon rankin. Helle "helli" meitä tälläkin reissulla.

 

Lomalla osa2 - Riisitunturin kansallispuisto

Hossasta me jatkettiin matkaa Rukalle ja sen "ytimestä" vielä vajaa 20 kilometriä vuokramökille. Oli oma ranta, rannassa kota, eikä itse mökissäkään ollut valittamista. "Heti valmis"-sauna tosin oli pienoinen pettymys, mutta niillä helteillä pärjättiin kyllä sen tarjoamilla laimeammillakin löylyillä.

Tiistaina suuntasimme Riisitunturin kansallispuistoon vailla sen kummempaa suunnitelmaa käveltävästä reitistä. Polku parkkipaikalta aina tunturin huipulle saakka oli tehty erittäin hyväkulkuiseksi, eikä oltu ainoita paikalle eksyneitä. Veikkaisin, että valtaosa väestä kävi kiipeämässä huipulle ja palasi sieltä sitten takaisin parkkipaikalle.
Myö päätettiin kiertää reipas 10km rengasreitti, Riisin rietas. Muista kulkijoista ei tarvinnut tällä reitillä juuri välittää ja ainoisiin kanssamatkaajiin törmättiin lähinnä soiden luota hilloja keräämästä. Omatkin vitamiinivarastot saatiin täytettyä hilloilla sekä makoisilla mustikoilla.

Keli jatkui edelleen helteisenä ja naaman kastelu viileällä purovedellä piristi kummasti. Matkalle osui onneksi paljon ojia ym rapakoita, joten koirien viilennykset ja juotot sujuivat oikeen näppärästi, eikä vesien ja kuppien kanssa tarvinnut lutrata muualla kuin autolla.

Riisitunturi oli huikea paikka! Itseä henkilökohtaisesti miellytti karumpi tunturimaisema puroineen jopa enemmän kuin edellisen päivän jylhä kanjoni, vaikka näkemisen arvoinen oli ehdottomasti sekin!
Kuviin on ainakin meikäläisen taidoilla mahdoton taltioida maisemaa yhtä upeana mitä se todellisuudessa on. Lisäksi ne poukkoilee julkaisun jälkeen miten sattuvat, vaikka luonnosvaiheessa ovat symmetrisesti aseteltuna, yritetään kestää.

Ps. kuvien laatu paranee vähän kun ne avaa suuremmiksi