Lomalla osa1 - Julma Ölkky

Lähdettiin kotoa myöhään sunnuntai-iltana (22.7.) ajamaan kohti Kainuuta. Suunnitelmana oli yöpyä Kolilla eräällä leirintäalueella teltan kanssa, mutta jatkettiinkin siitä vielä eteenpäin, kunnes Nurmeksen tienoilla alkoi tosissaan väsyttämään. Nukuttiin huoltoaseman pihalla autossa muutama katkonainen tunti ja kuudelta herättiin marjanpoimijoiden äänekkääseen "kokoustamiseen". Yritin auttaa poimijoita kun heillä oli jonkinsortin ongelma auton tankkaamisen kanssa, mutta eihän me yhteistä kieltä löydetty. Pissatettiin sitten koirat, pestiin hampaat aamukasteisen pellon reunassa ja jatkettiin matkaa.

Nurmeksen jälkeen oli potentiaaliset aamupalapaikat harvassa, joten päädyttiin Vuokatin Amarilloon hotelliaamiaiselle 😅
Oltiin hyvissä ajoin liikkeellä ja säästettiin paljon aikaa sillä, ettei jäätykään yöksi Kolille. Ehdittiin siis loistavasti koukkaamaan Hossan kansallispuistoon ja käytiin kiertämässä Ölkyn ylitys.
Iskä ja Taavi liittyivät Julmalla Ölkyllä meidän seuraan.


Ölkyn ylitys on 5km mittainen rengasreitti, joka on luokiteltu vaativaksi reitiksi. Reitti kulkee koko matkan kanjonin viertä ja puolessa välissä järven ylitys käy riippusiltaa pitkin. Riippusillan luona, oikealla puolella kanjonia, on metalliset ritilärappuset sekä jyrkät kierreportaat. Eräässä retkeilyryhmässä törmäsin aiemmin keskusteluun, jossa koiraihmiset harmittelivat sitä, että useissa kansallispuistoissa puuraput on vaihtuneet/vaihtuvat näihin ritiläversioihin. Me kuljettiin rappuja alaspäin ja veikkaisin, että se on koirille nousua haastavampaa. Meidänkin piti ottaa osa koirista kantoon. Kusti kulki hyvin normiraput, mutta kierreportaissa olisi saanut kyllä tassut rikki jos olisin yhtään enempää yrittänyt sitä maanitella.
Riippusillan ylitys sujui ensikertalaisiltakin ongelmitta.
Julma Ölkky oli kyllä ehdottomasti näkemisen arvoinen (onhan kyseessä sentään Suomen suurin kanjonijärvi)! Reitin läpi kävelyssä suositeltiin varautumaan kolmeen tuntiin, mutta meillä aikaa kului reilusti vähemmän, vaikkei pidetty kiirettä vaan nautittiin maisemista ja räpsittiin kuvia.

Rappujen jälkeen kivikkoinen lasku riippusillalle

Tuolta laskeuduttiin

Kusti

Taavi

Kärppä

Martta

Taavi 10kk ja pikakuulumiset lomalta

Mökkiloma Rukalla päättyi eilen, mutta ajeltiin vielä viikonlopuksi Ilomantsin Naarvaan. Viikko on ollut varsin onnistunut ja patikointia ym aktiviteettia kertyi sen verran, ettei enempään olisi millään kyennyt. Ajattelin tehdä useamman postauksen viikon retkikohteista. Juttua ja kuvia on sen verran paljon ettei niitä saa järkevästi ympättyä yhteen postaukseen.

Tiistai-iltana saatiin kotopuolesta puhelu, että Bella on ilmeisesti löytynyt ja se on tallessa meidän ulkotarhassa. Ei uskallettu huokasta täysin helpotuksesta ennen kuin kissahoitaja kävisi tunnistamassa katin oikeaksi. Keskiviikko aamuna saatiin onneksi kuvat, joissa keikisteli tuttu villapöksy! Kyllä putosi suuri kivi sydämmeltä kun tiesi, että Bellis on ehjä ja kotona.

 Taavi täytti viikolla 10kk ja tässä tuoreet keikistelykuvat.

Huolta ja murhetta juuri ennen lomaa

Maanantaina kirjoitin kuinka kissoille on vasta valmistuneen ulkotarhan myötä avartunut pieni pala maailmaa talon seinien ulkopuolelta. Muutama turvallinen neliö, jossa ihmetellä kesän lentäviä pörriäisiä ja nauttia päiväunista hennossa tuulenvireessä.

Keskiviikko iltana tulin koirien kanssa lenkiltä ja siinä iltapuuhia tehdessä tuli kummallinen olo. Bella ei ollut toviin pyörinyt näkösällä. Se ei ollut tarhassa, eikä kissapuussa tai leivinuunin päällä pahvilaatikossaan. Ei saunassa tai kaapeissa (ei oo yks eikä kaks kertaa kun se on livahtanut silmänräpäyksessä astia- tai likapyykkikaappiin ja sattumalta löytynyt sieltä myöhemmin tyytyväisenä nukkumasta). Kolusin koko talon läpi toistamiseen tuloksetta. Kylpyhuoneen pieni ikkuna oli jäänyt päivältä auki. Olisko se oikeasti uskaltanut ottaa ja lähteä?
Välillä Bellis kävi varovaisena terassilla ihmettelemässä, mutta pyrähti aina nopeasti takaisin sisälle. Ehkä tarhassa oleilu oli saanut sen rohkaistumaan ja kiinnostus ulkomaailmaa kohtaan kasvoi pelkoa suuremmaksi?

Nyt eletään lauantai-iltaa, eikä meidän läheisyyttä ja pahvilaatikoita rakastavasta villahoususta ole näkynyt vilaustakaan. Joka ilta viisarit on lähennelleet puolta yötä kun ollaan vielä kierretty lähialueita ja silmäilty ojanpientareita. Yöksi ollaan jätetty kissatarhan ovi sekä makuuhuoneen ikkuna auki, jotta karkulainen pääsisi kotiin löydettyään sisälle meidän nukkuessakin. Facebookissa selaan läpi useamman kerran päivässä kaikki varteenotettavat karkuri- ja löytöeläinsivustot sekä ryhmän, jossa kuolleena löydetyille lemmikeille (pääasiassa kissoille) etsitään omistajia. Toivon omaan ilmoitukseeni luotettavia näköhavaintoja.

Onhan niitä lukuisia tarinoita, joissa kuukausienkin katoamisreissut päättyvät lopulta onnellisesti. Olo on kuitenkin hyvin pessimistinen kun sisäkissa katoaa yllättäen kuin pieru saharaan ja päivät vaihtuvat. Naapurustossa vapaana liikkuvat lajitoverit pitävät varmasti huolta reviireistään ja yllättäen alueelle tupsahtanut muukalainen on todennäkösesti saanut lähtöpassit. Onkohan Bellis säikähtäneenä juossut kauaskin ja eksynyt vai jahtaakohan se jossain ilta-auringossa kärpäsiä yhtä onnellisena kuin aiemmin omassa ulkotarhassakin?

Huomisiltana pitäisi lähteä kohti Rukaa. Toivotaan, että kaikki päättyy vielä parhainpäin...

Hellehöpinää ja vähän kissajuttuja

Ilmeistä päätellen uintireissu oli liian lyhyt 

Melkosta lämpöä on pidellyt viime päivinä! Meikäläinenkin on joutunut heittämään höpöhöpö-ajatukset nurkkaan ja siirtymään shortsilinjalle. Täytynee todeta, ettei ne paljaat reidet ehkä olekkaan ihan kuolemaksi. Tästä helleryöpystä sensijaan en oo aivan varma 😁 

Viikon päästä mulla alkaa ensimmäinen kesälomapätkä ja ollaan lähdössä Rukalle mökille viettämään (toivottavasti) "aktiivilomaa". Viimeistään silloin saisi siis helteet hellittää.

Kaikki meidän huushollin koirat (mukaanlukien kesävieras Rola, kuvassa reunimmainen vasemmalta) ovat hulluakin hullumpia uimareita, joten tällaisina päivinä koirien viilentäminen ja pikku liikunnat onnistuu kätevästi joko kävelemällä lähilammelle tai hurauttamalla autolla muutaman kilometrin päähän Saimaalle. 

Martasta on tullut turhankin rohkea sekä uimaintoinen (+ se tykkää sukeltaa...) ja ollaankin etsitty muutamasta eläinkaupasta sille pelastusliivejä. Yhdet löydettiin, mutta jätin ne kauppaan koska a) istuvuus ja koko ei olleet täydelliset ja b) en oo valmis pulittamaan moisista 50 euroa. Etsintöjä jatketaan ja sen aikaa yritetään pitää russeli pinnalla. Uima-asento sillä ei alkujaankaan oo mitenkään ihanteellinen, eikä se tajua omia rajojaan jaksamisen suhteen.

Kusti vietti viime kesän lyhyeksi ajetulla turkilla, mutta tänä kesänä en raaskinut sitä ajella suoraan sanottuna ulkonäöllisistä syistä johtuen. Nyt kun ollaan näitä hellepäiviä eletty niin oon todennut, ettei turkin kokonaan ajaminen vaikuttanut juuri Kustin kohdalla mitenkään radikaalisti lämmönsietoon ja jaksamiseen. Mahan ja sisäreidet oon kuitenkin ajellut lyhyiksi ja pohjavillan pidän poissa. Koira jaksaa juuri niin hyvin kun tällaisilla lämpötiloilla voi kuvitella.
On ollut kiva kuitenkin huomata ettei turkki ole muuttunut miksikään kastraation tai koneajelun myötä.

Kissojen valtakunta

Loppuun saanen esitellä palasen kissakaksikon valtakuntaa! Toimitila kun valmistui niin Nikke ahersi veljensä kanssa niile ulkotarhan (itse en valitettavasti voi ottaa kunniaa tästä komeudesta muutamaa maalaamaani lautaa lukuunottamatta). Kissojen kulku tarhaan käy makuuhuoneen tuuletusikkunasta ja onnistui vieläpä niin näppärästi, ettei hyttysverkoistakaan tarvinnut luopua 🙌
Tää on ollut kateille mieluinen lisä! Tarha on kivasti meidän aidatulla pihalla ns. "turhalla" alueella. Muu piha on aika hyvin piilossa ulkopuolisten katseilta, mutta kissoilla on näköyhteys kadulle  ja naapureiden touhuihin, hah! 

Terveyshuolet veks!

Hyvinkäältä tuli tieto, että Taavin kontrolliröntgen oli tänään ja tulokset oli onneksi oikein positiivisia! Reisiluun kaulan tila on normalisoitunut ja lihaksisto on palannut symmetriseksi molemmissa jaloissa. Liikuntaa ei tarvitse mitenkään rajoittaa ja seuraavaksi sitten aikanaan viralliset luustokuvat. Huh! 😊

Jos oot missanut aiemman postauksen aiheeseen liittyen niin siihen pääset tästä.

Taavi huhtikuussa -18 (c) Riikka Kinnunen

Mie niin kuvittelin, että täytyy Taavi "tutustuttaa" tässä joku kerta uimisen saloihin, mutta sehän kävikin kuin itestään. Iskä oli heittänyt sille suolampeen keppiä ja  sanonut tyyliin "meehän perässä" ja seisojahan meni! Ja nyt se sitten ui... 😅 Ei muuta ko vesityötä reenaammaan!

Tapsa on kyllä sen verran lunki ja yksinkertainen tyyppi (hyvässä ja pahassa 😂), että se kyllä omaksuu opetetut asiat suht helposti ja nyt kun ajattelee niin en yhtään ihmettele, että esim tuo uinti lähti noinkii helposti sujumaan. Pyrrin kanssa uintiprosessi oli vähän toista luokkaa ja se oli oikeesti aikamoinen show... Lopultahan siitäkin saatiin hyvällä opetuksella kunnon vesipeto. 

Kuvia ja videoita Martta-faneille

Sen pidemmittä puheitta Martasta muutama Instagram-tarinoista taltioitu otos, olkaatte hyvät! 😁

Odoteltiin lenkkiseuraa kotipihassa. Kusti tarkkana valmiudessa ja Martta...noh.... //  Aamuherätykset vaan on toisille ylivoimasia // Väsy iski Vuokatin rinteissä juoksentelun jälkeen.

Emännän tsemppaus jumpan yhteydessä (huomaa myös tyynynä toimiva pyrri) // Koulupäivän väsyttämä koekaniini // Ja taas väsyttää!