tiistai 24. maaliskuuta 2020

V niin kuin vestibulaarisyndrooma, V niin kuin valio

Vallitsevasta tilanteesta huolimatta käväisin Hyvinkäällä tekemässä yhden työpäivän. Siellä russeleiden kanssa päivälenkkiä löntystellessä oli pakko pysähtyä hetkeksi ja kyykistyä pehmeään sammalikkoon pitämään rapsutushetki pappakoiralle. Oxu ei niinkään olisi ehkä rapsutuksia siihen hetkeen vaatinut, vaan kaasujalka olisi painanut menemään etiäpäin kovalla tohinalla.
Siinä auringon paistaessa siniseltä taivaalta kiire kuitenkin lakkasi ja pappakoiran pylly heilui puolelta toiselle rapsutusten tahtiin hännän samalla heiluessa. Siihen hetkeen pysähtyessä alkoi kyyneleet vieriä pitkin poskia. Oxu täyttää toukokuussa 14 ja väistämättä sen elämä alkaa olla pitkälti ehtoo puolella. Muutamia viikkoja sitten, eräänä lauantaina, valmistauduttiin jo sille viimeiselle matkalle. Kaikkien yllätykseksi äkilliset halvausoireet paljastuivatkin vestibulaarisyndroomaksi ja muutamassa päivässä pappakoira palasi entiselleen. Koskaan ei voi tietää, mikä päivistä on se viimeinen, joten ihanaa että taas nähtiin 💓

Taavi
(c)Jenni Hyytiäinen
Martta ja Taavi ehti juosta parit näyttelyt juuri ennen kuin korona pamahti ajankohtaiseksi täälläkin. Taavin kasvattaja Jenni oli ihana ja otti sekä Taavin että Martan mukaansa Minskiin Valkovenäjälle helmi-maaliskuun taitteessa ja siitä seuraavana viikonloppuna juoksin itse Taavin kanssa kehiä Vilnassa Liettuan voittaja-näyttelyssä. 

Valkovenäjältä saldona:
Taavi - BY MVA, CISW-20, 2xCACIB
Martta - BY MVA, CISW-20, C.I.B !! 😱

Liettuasta:
Taavi - LT MVA, LTW-20, 3xCACIB 

BY & LT & LV CH LT JCH HEJW-18 JV-18 LTW-20 CISW-20
Speciality Show winner-19
Nastasti Porin Päällikko 
(c) Jenni Hyytiäinen

Pari reissua oli suunnitteluasteella touko- ja kesäkuulle, mutta mitään ei onneksi ehditty sen enempää järjestelemään. Itseä ei haittaa tämä pakollinen näyttely- ja kilpailutauko. Agilitykisoista tuli yksi iso mörkö nyt kun pitäisi taas kolmosissa juosta. Myös tokossa ja rallytokossa ylemmissä luokissa kisaaminen tuntuu huomattavasti epämiellyttävältä alempiin luokkiin verrattuna. 
En kuitenkaan haluaisi luopua kisaamisesta, päinvastoin. Nythän tässä on hyvin aikaa treenata ja työstää myös henkistä puolta kisoja varten. Kisataan sitten taas kun on sen aika ja toivottavasti vähän tiiviimmällä tahdilla, jotta rutiinia ja kokemusta pääsee  kertymään.  Jossain vaiheessa on kuitenkin ajankohtaista kisata myös muidenkin kuin vain "tutun ja turvallisen" Kustin kanssa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti