Tämä on nyt kolmas talvi täällä Etelä-Karjalassa. Paikka on tuntunut kodilta jo pitkään, mutta vasta tämän syksyn aikana on elämä alkanut oikeasti muodostua "kokonaiseksi". Näin aikuisiällä ystävyyssuhteiden luominen on tuntunut yhdeltä ikuisuusprojektilta, harrastukset on olleet "vähän" tuuliajolla ja meikäläinen on vaan odottanut asioiden jonain päivänä muuttuvan.
Kuitenkin viime kuukaudet on tuoneet mukanaan arkeen sitä kaivattua sisältöä, enkä ole kesän jälkeen parkunut kertaakaan yksinäisyyttäni.
Kuten edellisen postauksen lopussa mainitsin, me aloitettiin Kustin kanssa agility. Ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen tuntui turvalliselta ja aidosti kivalta sitoutua säännölliseen harrastukseen. Paluu vanhan harrastuksen pariin on tuntunut ihan mahtavalta! Meillä on nyt kolmet treenit ja yhdet epikset takana, ja oon jälleen kerran yllättynyt siitä, miten tuon koiran kanssa voi aina vaan jatkaa siitä mihin on viimeksi jääty. Oli laji mikä tahansa ja taukoa kuukauden tai vuoden verran. Nopeasti on itsellekkin muistunut systeemit mieleen, eikä se radalla juokseminen tunnun niin kovin kömpelöltä. Ei varmaan tarvitse erikseen edes mainita, että pyrri on ollut melko pähkinöinä 😁💛
Marttakin läpäisi soveltuvuustestin ja näinollen aloittaa tammikuussa agilityn alkeisryhmässä. Kovin on varmaan outoa taas aksailla pitkästä aikaa mini-koiran kanssa, mutta kivaa siitäkin varmasti tulee!
Meillä on kuukauden verran ollut kylässä russeli-kakara Simon. Huomenna on aika palauttaa pentu kotiinsa ja samalla reissulla otan Taavin mukaan. Seisojalla on näytönpaikka Messarissa ja sitä varten tarvinnee vähän reenailla 🙈
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti