Taavi 10kk ja pikakuulumiset lomalta

Mökkiloma Rukalla päättyi eilen, mutta ajeltiin vielä viikonlopuksi Ilomantsin Naarvaan. Viikko on ollut varsin onnistunut ja patikointia ym aktiviteettia kertyi sen verran, ettei enempään olisi millään kyennyt. Ajattelin tehdä useamman postauksen viikon retkikohteista. Juttua ja kuvia on sen verran paljon ettei niitä saa järkevästi ympättyä yhteen postaukseen.

Tiistai-iltana saatiin kotopuolesta puhelu, että Bella on ilmeisesti löytynyt ja se on tallessa meidän ulkotarhassa. Ei uskallettu huokasta täysin helpotuksesta ennen kuin kissahoitaja kävisi tunnistamassa katin oikeaksi. Keskiviikko aamuna saatiin onneksi kuvat, joissa keikisteli tuttu villapöksy! Kyllä putosi suuri kivi sydämmeltä kun tiesi, että Bellis on ehjä ja kotona.

 Taavi täytti viikolla 10kk ja tässä tuoreet keikistelykuvat.

Huolta ja murhetta juuri ennen lomaa

Maanantaina kirjoitin kuinka kissoille on vasta valmistuneen ulkotarhan myötä avartunut pieni pala maailmaa talon seinien ulkopuolelta. Muutama turvallinen neliö, jossa ihmetellä kesän lentäviä pörriäisiä ja nauttia päiväunista hennossa tuulenvireessä.

Keskiviikko iltana tulin koirien kanssa lenkiltä ja siinä iltapuuhia tehdessä tuli kummallinen olo. Bella ei ollut toviin pyörinyt näkösällä. Se ei ollut tarhassa, eikä kissapuussa tai leivinuunin päällä pahvilaatikossaan. Ei saunassa tai kaapeissa (ei oo yks eikä kaks kertaa kun se on livahtanut silmänräpäyksessä astia- tai likapyykkikaappiin ja sattumalta löytynyt sieltä myöhemmin tyytyväisenä nukkumasta). Kolusin koko talon läpi toistamiseen tuloksetta. Kylpyhuoneen pieni ikkuna oli jäänyt päivältä auki. Olisko se oikeasti uskaltanut ottaa ja lähteä?
Välillä Bellis kävi varovaisena terassilla ihmettelemässä, mutta pyrähti aina nopeasti takaisin sisälle. Ehkä tarhassa oleilu oli saanut sen rohkaistumaan ja kiinnostus ulkomaailmaa kohtaan kasvoi pelkoa suuremmaksi?

Nyt eletään lauantai-iltaa, eikä meidän läheisyyttä ja pahvilaatikoita rakastavasta villahoususta ole näkynyt vilaustakaan. Joka ilta viisarit on lähennelleet puolta yötä kun ollaan vielä kierretty lähialueita ja silmäilty ojanpientareita. Yöksi ollaan jätetty kissatarhan ovi sekä makuuhuoneen ikkuna auki, jotta karkulainen pääsisi kotiin löydettyään sisälle meidän nukkuessakin. Facebookissa selaan läpi useamman kerran päivässä kaikki varteenotettavat karkuri- ja löytöeläinsivustot sekä ryhmän, jossa kuolleena löydetyille lemmikeille (pääasiassa kissoille) etsitään omistajia. Toivon omaan ilmoitukseeni luotettavia näköhavaintoja.

Onhan niitä lukuisia tarinoita, joissa kuukausienkin katoamisreissut päättyvät lopulta onnellisesti. Olo on kuitenkin hyvin pessimistinen kun sisäkissa katoaa yllättäen kuin pieru saharaan ja päivät vaihtuvat. Naapurustossa vapaana liikkuvat lajitoverit pitävät varmasti huolta reviireistään ja yllättäen alueelle tupsahtanut muukalainen on todennäkösesti saanut lähtöpassit. Onkohan Bellis säikähtäneenä juossut kauaskin ja eksynyt vai jahtaakohan se jossain ilta-auringossa kärpäsiä yhtä onnellisena kuin aiemmin omassa ulkotarhassakin?

Huomisiltana pitäisi lähteä kohti Rukaa. Toivotaan, että kaikki päättyy vielä parhainpäin...